sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

OPEN SOURCE STAGE - FLOW

Joku oli käynyt ehdottamassa mua Flow-festareiden Open Source Stage-lavalle. 
Nyt kaikki siis äänestämään tänne ja jakakaa facebookissa linkkiä ! (:

VOTE ! LIKE ! PEACE ! LOVE ! 


Thanks  ! <3

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Say anything

Halusin kokeilla jotain tavanomaisista sävellys-sanoitusrutiineistani poikkeavaa, kun löysin vanhan muistikirjan, johon olin kirjoitellut viimeisen kymmenen vuoden varrella lyhyitä runoja. 
Käänsin yhden omista suosikeistani englanniksi. 
Otin kitaran käteen ja soitin. 
Niin syntyi Say anything. 
Tinapilli on myös soitettu tähän suoraan yhden oton fiilistelynä. 
Tällaisesta runosta käänsin kappaleen. 

Puhuttaisiinko vaikka kaloista.
Niistä kaloista, jotka hehkuvat kaikissa
hopean ja kullan sävyissä.
Puhuttaisiinko joesta, 
joka vuolaana virtaa, 
niin kuin sydämeni tunto, 
joka kasvaa kasvamistaan. 
Voisitko katkaista hiljaisuuden välillämme?

Puhuttaisiinko vaikka säästä.
Auringon kirkkaudesta tai
siitä, kuinka sadepilvet saapuvat kesän jälkeen
pohjolaan niin pian ja arvaamatta.
Tai revontulista, jotka värittävät 
taivaan niin kovin kirkkaasti. 
Sydämeni pakahtuu. 
Voisitko katkaista hiljaisuuden välillämme?

Siinä toisella puolen huonetta Sinä. 
Sinä ja silmiesi katse.
Sinä hymyssä suin. 
En vain ymmärrä.
En ymmärrä. 
Puhu. Puhu. Puhuthan?
Kerrothan minulle?
Kertoisit minulle
miten sinä koet tämän kaiken. 

Sano mitä vain.
Sano ihan mitä vain.
Tai älä mitään mikä oloni parantaisi.
Sanothan ihan vain jotain. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Niin kovin muuttunut

Tämä on laulu kaipuusta teinivuosiin. 
Vuosiin, jolloin kaikki oli jotenkin hirmuisen helppoa ja huoletonta. 
Ei tarvinnut ottaa vastuuta juuri mistään. Toista se on nyt, kun pitäisi yrittää
ainakin leikkiä aikuista ja kantaa vastuu monista asioista. 
Nuorempana ihastuminen ja rakastuminenkin oli niin yksinkertaista eikä ollenkaan
niin varsin vakavaa. Ehkä se on se aika, ja ajan mukanaan tuomat kokemukset, 
joka meitä kaikkia muuttaa ja muokkaa niin, 
että yhtäkkiä huomaa katselevansa maailmaa ihan erilaisten lasien läpi kuin silloin ennen. 
Kai tätä elämää voi silti yrittää elellä rennolla otteella, 
niin ettei tarvitse ottaa stressiä kovinkaan
monesta asiasta, jos sellaisen asenteen itsestään löytää. 
Tästä kuitenkin nyt ikkunalautapohdintaa
"olenko se minä vai onko se aika, joka on niin kovin muuttunut"-tyyliin, olkaapa hyvät ! 



torstai 7. maaliskuuta 2013

It's You

It's You syntyi erään kirjan inspiroimana. 
Kirjassa oli tarina naisesta, joka joutui pakkoavioliittoon kulttuurinsa perinteen vuoksi. 
Nainen kuitenkin rakastui oikeasti ikäiseensä mieheen ja halusi karata suhteesta, jossa oli pakosta, järjestettynä, ei rakkaudesta. 
Tällaisen tarinan inspiroimana syntyi tämä laulu. Voisi sopia moneen muuhunkin tilanteeseen riipaisevasta toisen ihmisen ikävästä. 
Toivottavasti tykkäätte ! 

tiistai 12. helmikuuta 2013

Silloin pohjoisesta tuulee

Tämä on laulu elämän pienistä oivalluksista - siitä 
kuinka ihanaa olisi vaipua talviuneen Muumien tapaan. 
Tai jäädä vain sohvalle viltin sisään miettimään maailmaa kun lumi verhoaa maan. 
Välillä mietin myös olenko syntynyt väärään maahan. 
Syksyisin muistan sen aina, että kyllä tämä on minun maani. 
Kun pohjoistuuli syleilee kasvoja ja puhaltaa hiukset sekaisin, tiedän, että 
rakastan jokaista muutosta, jotka vuoden ajat tuovat mukanaan. 
Kaiken tämän arkisen kiireen hetkellä olisi ihanaa oppia vain pysähtymään ja katselemaan. 
Huolimatta siitä, että koko ajan pitäisi vain tavoitella pilviä ja tehdä tulosta. 
Pieniä hyviä hetkiä on ne, kun joku ihminen pyytettömästi tekee toiselle pieniä rakkauden tekoja tai sanoo kauniita sanoja, niin että rintakehää puristaa onnesta. 



perjantai 8. helmikuuta 2013

Take my hand

Tämä on yksinäisten päivien laulu - 
sellaisten päivien, kun tuntuu että kaipaisi ystävää todella lujaa, 
mutta ystävät tuntuvat vain olevan hieman kateissa.
Se on myös laulu, 
siitä kuinka positiivinen ajattelu voi muuttaa kurjuuden hiukan paremmaksi, 
silloin kun tuntuu että maa peittyy lumen alle ja seinät nousevat vastaan joka puolella. 

Soitin tähän kolme eri kitararaitaa päällekkäin. 
Kiitos kitaransoittotaidoistani kuuluu isälleni, joka opetti
kärsivällisesti minua soittamaan, kipakasta luonteestani huolimatta. 
Isä on myös tukenut musiikkiharrastustani aina hankkimalla
sellaiset soittovälineet, että soittaminen ja laulaminen on ollut nautinnollista.

Take my hand - Soundcloud


Take my hand

when the walls rise
imagine the windows
otherwise you may
end up to the shadows
On these lonely days
I might need a friend
I don't know if it happens
before it's the end

Just come and take my hand
Just be still and understand
Just come and take my hand
Just be still and understand

When the snow falls
imagine the sunrise
Imagine someone 
just to stare at your eyes
with love and care 
just to hold you
let's hope that this feeling
will come soon







keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ikävä

Tämä kappale on yksi niistä, joka syntyi hetkessä ilman sen suurempaa ponnistelua. 
Tämän pohjana on myös erään ystävän kanssa käyty keskustelu, siitä miltä tuntuu, kun rakas
ystävä muuttaa merien taakse asumaan ja ikävä iskee tajuntaan vasta lähdön hetkellä. 
Yhdelläkin ihmisellä voi olla suuri merkitys toisen elämässä.
 Ilman ystäviä tämä elämä olisi melkoisen ankeaa. 
Laulu on omistettu sille ystävälleni, joka inspiroi tarinallaan minut kirjoittamaan tämän kappaleen. 



maanantai 21. tammikuuta 2013

Aurinko nousee taas

Aurinko nousee taas sai alkunsa pienestä keskustelusta ystävän kanssa jo muutama vuosi sitten.
Puhuimme siitä, kuinka vaikeaa on välillä kertoa toiselle, kuinka tärkeä hän on, vaikka toinen sen varmasti tietääkin. Kirjoitin muutaman pienen ajatuksen keskustelun jälkeen ylös "ideavihkooni".
Ystäväni rakkaustarina on vuosien kuluessa kasvanut ja vahvistunut. ja myös laulun oli aika tulla valmiiksi.





keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kovin muuttunut

Tätä laulua aloin kirjoittaa keskellä yötä. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten elämästä joutuu kaikessa ottamaan ihan hirmuisen paljon vastuuta, kun pitäisi olla aikuinen. 
Silloin yli kymmenen vuotta sitten, kun oltiin nuoria kaikki oli paljon helpompaa ja vastuuttomampaa. 
Kesätyöstä ansaitut rahat saattoi käyttää huvituksiin ja omasta mielestä tarpeellisiin hankintoihin. Nyt raha jonka tienaa, menee pääsääntöisesti elämiseen. Töihin on joka aamu pakko herätä, jaksoi tai ei. Myös ihastuminen oli niin paljon helpompaa ja estottomampaa. Tunteet sai näyttää juuri niin kuin sillä hetkellä tuntui, eikä kukaan muistanut niitä enää ensi viikolla, koska kohde oli jo saattanut vaihtua luokkakaverista vaikkapa johonkin idoliin. Nykyisin sitä miettii suurinpiirtein jokaista sanaansa ja elettä niin tuttujen kuin tuntemattomienkin seurassa. Miten sitä voisi löytää sen huolettoman asenteen tähän ankaran arjen keskelle sieltä "kun vielä nuoria oltiin"?